Luustosairaudet

Hypertroofinen osteodystrofia, HOD

Kasvuajan luustosairaus. Luuston, varsinkin luukalvojen kasvuhäiriö. Luultavasti tämä sairaus johtuu epätasapainoisesta ruokinnasta, mutta tarkkaa syytä ei ole selvitetty.

HOD ilmenee verenvuotona ja kalkkiutumina aivan luukalvojen alla, varsinkin ranteiden yläpuolella. Ulospäin sairaus näkyy lämpimänä turvotuksena kyynärluiden ja värttinäluiden alaosassa eli ranteiden yläpuolella.

Koira aristaa usein jalkojaan, ontuu, pahimmassa tapauksessa koira ei pysty edes seisomaan. Sairauteen liittyy useasti kuume ja yleiskunnon heikkeminen. Tämä sairaus on tyypillinen nimenomaan suurille, nopeakasvuisille roduille, yleinen esiintymisikä 3-6 kk.

Muutokset näkyvät röntgenkuvissa selvästi. Hoitona on ruokinta sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden annon rajoittaminen. Jos kasvuhäiriön seurauksena värttinäluu alkaa taipua, ei hoitona ole muuta vaihtoehtoa, kuin nopeasti toteutettu leikkaus. Jos koira on yli 20 vk on hoitoennuste huono, koska silloin raajoilla ei ole enää "aikaa" suoristua.

Osteochondrosis, OD

Luusairaus,jossa nivelrustot eivät kypsy ja kasva normaalisti. Vamma aiheuttaa kipua ja ontumista. OD on kasvavalla eläimellä esiintyvä häiriö nivelpinnoissa.

Tautia esiintyy nopeakasvuisilla yksilöillä. Vika on saatu syntymään kokeellisesti liikaruokinnalla, mutta siihen saattaa olla myös perinnöllisiä taipumuksia, koska nopeakasvuisuus on perinnöllistä, joten alttius kasvuhäiriöihin on periytyvää

Sairaus voidaan todeta röntgenkuvasta, jossa se ilmenee nivelessä näkyvinä rustovaurioina. OD ilmenee yleisimmin olkanivelessä, kyynärnivelessä ja polvi- ja kinnernivelessä. Se voi esiintyä myös selkä- tai kaularangassa, jolloin nikamien välinen yhteys huononee.

Kaulanikamien kasvuhäiriöön liittyy helposti hermo-ongelma, ns. Wobbler-ilmiö, lähinnä liikehäiriöitä, huojuntaa, kompastelua ja suuntavakauden kadottamista ensin takaraajoissa.

OD:n koiran omistaja huomaa usein pennun liikkeistä, se ei tasapainota raajojaan tasaisesti. Sairauden vakavuusaste ratkaisee hoitomuodon ja paranemisennusteen, joka vaihtelee yksilöittäin. Huomattava osa olkanivelessä esiintyvistä muutoksista kasvuaikana paranee ilman leikkausta.

Tähän sairauteen luetaan usein myös kyynärnivelen kasvuhäiriö eli kyynärnivel dysplasia, joka voidaan todeta jo puolivuotiailla pennuilla. Nivel alkaa aristaa ja turpoaa ja koira ontuu. Varhaisessa vaiheessa vika voidaan vielä leikata melko hyvin tuloksin. Uusimpien saksalaisten tutkimusten mukaan kyynärniveldysplasia on seurausta epätasaisesta kasvusta ja nivelen epätasaisesta muotoutumisesta ja tämän vaivan suhteen varsinkin ympäristötekijät ovat erityisen tärkeät.

Myös kyynärniveliä on alettu viime vuosina tutkia röntgenkuvauksin ja virallisin lausunnoin - tulokset ovat olleet hyvin positiivisia, tutkituilla vain muutamilla on ollut kyynärnivel muutoksia.

Virallinen arvosteluasteikko:
0 = ei muutoksia,
1 = lievät muutokset,
2 = kohtalaiset muutokset
3 = voimakkaat muutokset

 

Panosteiitti

Suurikokoisiksi kasvavien koirien kivulias sairaus. Kipu iskee pitkiin putkiluihin ja aiheuttaa tyypillisesti ontumista, joka voi olla huomattavaa ja kestää pari viikkoa, minkä jälkeen toinen raaja tulee kipeäksi. Vaiva voi kiertää raajasta toiseen vuorotellen (vrt. engl. kielinen nimi Wandering lameless).

Röntgenkuvat näyttävät,että sairaan luun ydinontelo on tiiviimpi kuin normaalisti. Koira usein aristaa luitaan, kun niitä kokeillaan. Panosteiitti voi vaivata koiraa 2 kk iästä 2 - 2,5 vuotiaaksi.

Ennemmin tai myöhemmin se aina paranee itsestään. Sairautta ei ole vielä selvitetty tarpeeksi jotta tiedettäisiin sen syy, arvailuja on esitetty jos jonkinlaista infektioista immunologisiin sairauksiin. Hoitona on usein kokeiltu antibiootteja ja kipulääkitystä.

 

Lonkkaniveldysplasia

Kasvuhäiriö, joka tarkoittaa sitä, että lonkkamaljakko on joko toiselta tai molemmilta puolilta liian matala. Se ei silloin tue riittävästi reisiluun päässä olevaa nivelnastaa, joka vähitellen epämuodostuu. Vaikea-asteisessa lonkkaniveldysplasiassa koiran on vaikea nousta seisomaan, se vinkuu usein noustessaan ja sen takajalat ovat lepäämisen jälkeen jäykät.

Vaikea-asteisen dysplasian ennuste on heikko. Lonkkaniveldysplasiaa pidetään pieneltä osin perinnöllisenä vikana, mutta ympäristötekijöillä ja kasvuajan ruokinnalla on suurin merkitys vaivan syntyyn. Ensisijaisesti ruokinta ja liikunta pitäisi saada kasvavalla koiralla täysin oikeaksi. Jalostukseen käytettävät koirat yleensä kuvataan yli vuoden vanhoina (suurilla roduilla kuvausiän soisi olevan vanhemman, sillä lonkissa esiintyy nuorella koiralla vielä ns. löysyyttä) ja röntgen kuvat menevät Suomen Kennelliittoon arvostelulausuntoa varten.